Viimeisen puolentoista vuoden aikana olen taistellut pelkojen kanssa. Kehoni muistaa nämä pelkotilat liiankin hyvin. Pelkojen myöntäminen on vaikeaa mutta auttaa kummasti kun typerämmästäkin pelosta puhuu ääneen. Pelot kuuluu elämään kunhan eivät rupea hallitsemaan tai rajoittamaan. Olen huomannut että olen pienestä pitäen ollut taipuvainen keksimään erilaisia pelon aiheita ja luulen että se liittyy erityisherkkyyteen. Eniten kuitenkin olen pelännyt että pelkäämisen takia jättäisin tekemättä asioita. 

Tämä metallinen leijona veistokseni on  muistutus positiiviseen ja rohkeaan asenteeseen. Nyt on aika lähteä rohkeasti uusiin seikkailuihin :)